Leevi Lehtikirva

Leevi Lehtikirva oli tylsistynyt. Se oli viettänyt koko tähänastisen elämänsä lehdillä leikkien ja nyt siitä tuntui kuin se olisi jo nähnyt kaikki maailman lehdet. Leevi halusi seikkailemaan. Se ei halunnut viettää taas kerran koko päivää kotipuussaan. Ei, vaikka aurinko paistoi ja vihreällä patjalla oli leppoisaa kelliä.

Ja niin Leevi pakkasi reppunsa ja lähti. Se laskeutui alas kotipuustaan. Puun juurella se huomasi seisovansa jollain kovalla ja mustalla alustalla. Alusta oli niin kuuma, että se meinasi jopa hieman polttaa Leevin jalkoja. Niinpä Leevi lähti nopeasti liikkeelle.

Leevi kulki umpimähkään valitsemaansa suuntaan. Hetken kuluttua se kuitenkin törmäsi johonkin kiiltävään ja kaarevaan seinään. Leevi vilkaisi ylöspäin. Pyöreä torni näytti jatkuvan taivaaseen asti, mutta kuitenkin juuri ennen taivasta Leevi kuvitteli näkevänsä jotakin. Aivan kuin tornin huipulle olisi kiinnitetty jättiläismäinen levy. Leevi ei ymmärtänyt asiaa lainkaan. Hän ei kuitenkaan ehtinyt kummastella asiaa kauaa, sillä kova ääni keskeytti pian hänen ajatuksensa. Suuri, suorastaan jättiläismäinen hahmo peitti auringon pysähtyessään Leevin lähelle. Ja samalla torni alkoi heilua ja huojua. Leevi hätääntyi. Mitä jos torni kaatuisi ja hän jäisi sen alle! Tämä seikkailu ei tuntunut Leevistä enää ollenkaan kivalta ja niinpä hän lähti nopeasti takaisin kohti kotipuutaan. Hän juoksi kunnes pääsi puun juurelle. Leevi huokaisi helpotuksesta ja kiipesi ylös lehdelle.

Illalla Leevi kertoi seikkailustaan vanhemmilleen. Vanhemmat selittivät, että iso pyöreä torni oli ollut liikennemerkki ja auringon peittänyt hahmo puolestaan ihminen. Eikä niitä ollut mitään syytä pelätä. Leevi nauroi itsekin. Mutta sen verran jännittävä päivä kyllä oli ollut, ettei hän enää kaivannut seikkailuja, vaan käpertyi omaan sänkyynsä nukkumaan.