Hyppivien possujen syysretki

Olipa kerran joukko varsin erikoisia pikku possuja. Ne olivat kyllä ihan tavallisen possun näköisiä ja kokoisia, mutteivät suinkaan käyttäytyneet normaalin possun tavoin. Kun muut possut yleensä nauttivat kellimisestä ja pyrkivät välttelemään reipasta liikuntaa, nämä possut tykkäsivät hypellä ja liikkua kauaskin kotoaan.

Kerran, kuulaana syyspäivänä, pienin possuista sanoi: ”Kylläpä tekisi mieleni lähteä pienelle hyppimisretkelle”. Tästäkös muut possut innostuivat ja niin oli kohta reput pakattu ja kaikki valmiina hyppyretkelle. Siinäpä vasta näky! Ryhmä possuja hyppimässä tietä pitkin peltojen keskellä kohti vihreätä niittyä. Vastaan käveli kaksi lasta, jotka pysähtyivät katselemaan possujen menoa. Possut heiluttivat sorkkiaan lapsille ja lapset vilkuttivat iloisesti nauraen takaisin. Innostuivat jopa niin, että jatkoivat matkaansa possujen mentyä samalla tavalla itsekin hyppien.

Pian possut saapuivat vihreälle niitylle ja asettuivat syömään eväitään. Eivät ne kuitenkaan malttaneet kaikkia eväitä paikallaan syödä, vaan tekivät siinä lomassa kaikenlaisia temppuja. Kärrynpyöriä, kuperkeikkoja, voltteja ja sen semmoista. Ruokalepo ei myöskään tainnut olla possujen mieleen, sillä heti eväiden loputtua jatkui matka takaisin kohti kotia – hyppien tietenkin. Koko matkan possut nauroivat ja lauloivat iloisesti, ja niin matkakin tuntui kovin lyhyeltä, vaikka se jonkun mielestä olisi voinut aika pitkä ollakin.

Kotipihalla retken jälkeen vallitsi iloinen tunnelma. Retki oli ollut varsin onnistunut ja kaikki olivat samaa mieltä. Huomenna lähdettäisiin uudestaan, mutta nyt oli aika mennä nukkumaan.