Kun oravavauvat syntyvät, ne
ovat aivan pieniä ja avuttomia. Niin pieniä ja avuttomia, että ne eivät osaa
edes syödä itse. Siksi niitä täytyykin oravaäidin syöttää ja hoivata erityisen
paljon. Eräässä puussa asui useita oravavauvoja, mutta viime kesänä siellä oli
aivan yksi aivan erityinen oravaperhe vauvoineen. Tämän perheen vauvat
nimittäin halusivat välttämättä purjehtimaan heti synnyttyään. Halusivat niin
kovasti, että lopulta oravaäitikin heltyi ja vei vauvansa merelle.
Päivä oli aurinkoinen. Kevyt
tuuli joudutti matkaa ja aallot keinuttivat venettä. Linnut lauloivat taivaalla
ja pitivät matkaseuraa oraville näiden purjehtiessa majasaarta kohti.
Oravavauvat pitivät purjehtimisesta kovasti ja vilkuttivat parhaansa mukaan linnuille
aina näitä nähdessään.
Saareen saavuttuaan oravat
tekivät nuotion ja paistoivat sillä nakkeja. Pienet oravavauvat tykkäsivät
niistä kovasti. Myös saaresta löytyneet pienet kävyt tekivät kauppansa.
Syötyään vatsansa täyteen oravat
päättivät mennä saaressa olevaan saunaan. Pikkuiset oravavauvat eivät oikein
tykänneet löylyn heittämisestä, mikä tuntui niiden turkissa ikävänä pistelynä.
Muuten ne kuitenkin nauttivat lämpimässä saunassa olemisesta jopa niin paljon,
etteivät suostuneet poistumaan saunasta ennen kuin jännittävän päivän jäljiltä
nukahtivat lauteille. Vanhemmat tietenkin kantoivat oravavauvat omiin
sänkyihinsä veneeseen ja peittelivät heidät varovasti. Ja niin oravavauvat
nukkuivat sikeästi koko yön nähden unia kivasta päivästään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti