Kallen kalaretki

Kalle heräsi aamulla aikaisin. Hän kuuli isänsä jo touhuavan keittiössä ja nousi nopeasti sängystään. Ääntäkään päästämättä Kalle puki vaatteet päälleen ja käveli keittiöön. Isä hymyili Kallelle ja viittasi tätä istumaan pöytään. Aamiainen syötiin reippaasti hiljaisuuden vallitessa, jottei muu perhe heräisi. Kun vatsat oli täytetty leivällä ja puurolla, lähdettiin ulos. Kalle kiiruhti vajan luokse ja tarttui sen seinustalla odottavaan onkeensa. Toiseen käteensä hän nappasi matopurkin. Madot oli kerätty jo edellisenä päivänä valmiiksi juuri tätä aamua ajatellen.

Kalle kiiruhti kohti laituria, jonne isä oli jo ennättänyt. Isä kuuli poikansa tulevan. Hän käänsi katseensa vedestä ja nosti sormen huulilleen hiljaa olemisen merkiksi. Aurinko ei ollut vielä noussut, mutta päivä sarasti jo. Järven takana taivas punersi ja jostain kuului lintujen laulua. Muuten oli aivan hiljaista.

Kalle kurkisti veteen ja näki siellä useita kaloja. Hän tunnisti ne ahveniksi. Isä auttoi laittamaan madon ongenkoukkuun ja Kalle laski koukun varovasti veteen. Kalat säikähtivät hieman veteen laskeutuvaa vierasta esinettä ja niinpä kalamiehet istuutuivat laiturille odottamaan ja nauttimaan raikkaasta aamuilmasta.

Jonkin ajan kuluttua odotus palkittiin ja ongen koho painui veden alle kalan tarttuessa koukkuun. Kalle pomppasi jaloilleen ja nosti ongen ylös vedestä. Koukussa oli kiinni komea ahven. Kalle riemuitsi ja isä irrotti kalan ja laittoi sen tarkoitusta varten mukaan otettuun ämpäriin. Koukkuun pujotettiin uusi mato ja se laskettiin takaisin veteen.

He saivat vielä kolme muutakin kalaa, ennen kuin aurinko oli kunnolla noussut ja oli aika siirtyä muihin askareisiin. Kalle oli varsin tyytyväinen aamun saaliiseensa. Seuraavalla aterialla syötäisiin herkullista kalakeittoa.