Timo Orava heräsi veneessä purjeen paukkeeseen. Vene keinui
enemmän kuin aiemmin, mutta sade kuulosti lakanneen. Timo kurkisti purjeen alta
ja hätääntyi: vene oli Timon nukkuessa lähtenyt laiturista ja oli nyt keskellä
merta. Lähellä näkyi Harmajan majakka, josta Timo oli nähnyt kuvia Kauppatorin
kojuissa. Siitä myös puhuttiin usein Kauppatorilla liikkuvien merimiesten
keskuudessa. Timo katsahti ylös mastoon, jossa isopurje nousi juuri ylös. Sen
yläkulman saavutettua maston huipun veneen perässä seisova vanha mies käänsi
venettä, jolloin purje lakkasi paukkumasta ja lepattamasta. Samalla vene
kallistui lievästi. Myös moottorin ääni lakkasi äkkiä kuulumasta ja
rauhallisuus valtasi veneen. Hiljaisuuden rikkoivat vain veden kohina veneen
keulassa ja majakan luota kantautuvat lokkien huudot.
Timo olisi varmaan hätääntynyt enemmänkin, mutta miehen
rauhallisuus sai Timon rauhoittumaan. ”Jos tuo on noinkin rauhallinen, ei tässä
mitään suurempaa hätää voi olla”, Timo ajatteli. ”Sitä paitsi onhan miehellä
kipparinlakki päässään ja lisäksi vielä harmaa parta. Hänen täytyy siis olla
oikea merimies”. Sadepilvet olivat jälleen väistyneet ja aurinko lämmitti
mukavasti Timon turkkia. Vene keinui tasaisesti pienessä aallokossa ja kaikki
tuntui olevan jälleen hyvin. Timo tunsi olonsa niin rauhalliseksi ja mukavaksi,
että päätti käpertyä takaisin purjeen alle nukkumaan.
(Jatkuu...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti