Tiina käveli reippaasti
jalkakäytävää pitkin vanhempiensa välissä. Hän yritti kovasti vaikuttaa siltä
kuin häntä ei olisi jännittänyt ollenkaan, mutta kyllä häntä oikeasti hieman
jännitti. Eihän sitä nyt joka päivä ravintolaan päässyt. Tänään oli kuitenkin
juhlapäivä ja siksipä Tiina oli nyt matkalla ulos syömään, kuten hänen
vanhempansa asian ilmaisivat.
Tiina ehti ajatella kaikenlaista
siinä kävellessään, mutta enimmäkseen hän kuitenkin jutteli isän ja äidin
kanssa niitä näitä. Ehdittiin puhua säästä ja urheilusta sekä tietysti
ravintolasta ennen kuin isä lopulta pysähtyi ja ilmoitti heidän olevan perillä.
He astuivat sisään ravintolaan, joka ainakin Tiinan mielestä vaikutti varsin
hienolta. Sisällä oli paljon hiljaisempaa kuin ulkona keskustan kaduilla ja
Tiinasta tuntui, että olisi sopivampaa kuiskata kuin puhua normaaliäänellä
mikäli hänellä tulisi jotain asiaa vanhemmilleen.
Tiinalle oli etukäteen sanottu,
että ravintolassa tulisi käyttäytyä nätisti ja Tiina teki luonnollisesti parhaansa.
Hän seisoi hiljaa paikallaan isän jutellessa ravintolan eteisessä hovimestarin
kanssa. Hovimestari oli juhlalliseen asuun pukeutunut vanhempi herra joka
käyttäytyi arvokkaan oloisesti ohjatessaan Tiinan perheen tyhjän pöydän luokse.
Ravintolassa oli paljon muitakin ihmisiä ja kaikki pöydät oli katettu todella
hienon näköisiksi. Tiina asettui vanhempiensa kanssa heille varattuun pöytään.
Hetken kuluttua paikalle tuli tarjoilija joka ojensi heille ruokalistat ja
kysyi mitä he tahtoisivat juoda. Tiina tilasi äitinsä luvalla limonadia ja
rupesi sitten lukemaan tarjoilijan hänelle ojentamaa lasten ruokalistaa jossa
oli ruoka-annosten kuvia.
Hetken kuluttua tarjoilija toi
heille heidän tilaamansa juomat ja kysyi olisivatko he valmiita tilaamaan
ruokaa. Tiina valitsi lasten lehtipihvin ja ranskalaisia perunoita. Tarjoilija
kirjoitti kaikkien tilaukset ylös muistivihkoonsa ja lähti kertomaan niitä
kokille. Hetken kuluttua tarjoilija vielä palasi tuomaan heille alkupalaksi
lämmintä patonkia. Se oli Tiinan mielestä herkullista.
Kun leivät oli syöty, saivat he
vielä odottaa jonkin aikaa ennen kuin pääruoka saapui. Tiina jaksoi istua
hienosti paikallaan koko tämän ajan ja jutella vanhempiensa kanssa. Tiinasta
oli mukavaa, että kerrankin kenelläkään ei ollut kiire mihinkään. Lopulta
tarjoilija toi heille heidän annoksensa. Tiina laittoi vanhempiensa tapaan
valkoisen lautasliinan syliinsä ja alkoi syödä ruokaansa nätisti veistä ja
haarukkaansa käyttäen. Aivan kuten he olivat kotona harjoitelleet. Ruoka oli
herkullista.
Tiinan syötyä lautasensa
tyhjäksi, tarjoilija tuli hakemaan lautasen pois ja kysyi maistuisiko
jälkiruoka. Tiina nyökkäsi ja tarjoilija toi hänelle jälleen listan, jossa oli
tällä kertaa jälkiruokien kuvia. Myös isä ja äiti saivat omat listansa. Kaikki
päättivät tilata herkulliselta näyttävät banaanijäätelöannokset. Tiina söi
omansa vähintään yhtä reippaasti kuin pääruokansakin.
Kun jälkiruoka oli syöty, isä
maksoi tarjoilijalle. Sitten he kiittivät kohteliaasti tarjoilijaa ja
hovimestaria ja lähtivät kohti kotia. Tiinan mielestä ravintolassa käynti oli
ollut varsin hauskaa ja hän oli tyytyväinen vanhempiensa kehuessa hänen
käyttäytyneen niin hyvin, että he voisivat ehkä käydä ravintolassa joskus
toistekin. Sillä juuri sitä Tiina oli salaa toivonut.
ggggg
VastaaPoista#Herbalisti
VastaaPoista