Pieni vaahteranlehti

Pieni vaahteranlehti oli onnellinen. Se oli onnistunut täyttämään tärkeän tehtävänsä: se oli juuri irrottanut otteensa puun latvasta ja katseli nyt viimeistä kertaa maailmaa näin korkealta. Vaikka se oli viettänyt korkeuksissa koko kesän siitä asti kun se oli keväällä työntynyt esiin emovaahteransa oksanhaarasta, näytti maisema nyt jotenkin erilaiselta. Ehkä asioita katselee erilaisin silmin, kun tietää katsovansa niitä viimeisen kerran, se tuumi.

Keväällä kaikki oli ollut pienelle vaahteranlehdelle uutta ja ihmeellistä. Se oli kasvanut vauhdilla ja tutkinut uteliaana maailmaa ympärillään. Oli tullut kesä ja sen myötä elämä oli asettunut paikoilleen. Pieni vaahteranlehti oli tottunut eloonsa osana isoa puuta, vaikka olikin usein murehtinut pientä kokoaan. Se ei nimittäin ollut koskaan kasvanut yhtä suureksi kuin useimmat puun muista lehdistä. Kesän mittaan se oli kuitenkin tottunut siihen ja ymmärtänyt, että pienestä koostaan huolimatta se oli tärkeä osa kokonaisuutta. Juhannukseen, tuohon keskikesän suureen juhlaan mennessä se oli jo lähestulkoon onnistunut unohtamaan pienen kokonsa ja keskittyi kaikin voimin suojaaman ihmisiä ja eläimiä milloin sateelta ja milloin taas liialliselta auringonpaahteelta. Se oppi, että vaikkei yksittäinen lehti yksin paljoa auttanutkaan, yhdessä kaikki puun lehdet saivat ihmeitä aikaan.

Pieni vaahteranlehti leijaili alaspäin ja ohitti puun keskivaiheilla muutaman vielä puussa roikkuvan lehden. Jos olisi ollut tuulisempi päivä, pieni lehti olisi lentänyt kauaksi kotipuustaan, kenties koko pihapiirin ulkopuolelle. Mutta sitä se ei halunnut. Pieni lehti halusi tippua juuri oman puunsa alla olevalle vihreälle ruohomatolle ja oli siksi valinnut tuulettoman päivän irrottaessaan otteensa oksasta.

Vaahteranlehti katseli puun alaoksia ja mietti millaista niillä olisi ollut elää. Erilaista ehkä, mutta ei se silti osannut olla alaoksien lehdille kateellinen. Ei se kannattanut, sillä lehdellä oli ollut ihana kesä.

Leijaileva vaahteranlehti saavutti maan kamaran. Se laskeutui nurmelle ja otti mukavan asennon. Siinä se odottaisi kunnes joku haravoisi sen osaksi lehtikasaa johon lapset saisivat hyppiä. Se saattoi jo kuulla lasten riemunkiljahdukset. Niitä odottaessaan pieni vaahteranlehti nukahti.