Kalevi Kilpikonnan kuumailmapalloretki

Eräänä päivänä koulun jälkeen Kalevi Kilpikonna päätti lähteä ystäviensä kanssa kuumailmapalloretkelle. Kalevi Kilpikonna ei ollut koskaan lentänyt kuumailmapallolla, mutta oli aina ihaillut kotinsa ikkunasta kauniina iltoina taivaalla näkyviä värikkäitä palloja. Pallot näyttivät liikkuvan niin ihanan rauhallisesti, ja ylhäältä pallon korista katsottuna näkymät olisivat varmasti upeat.

Kalevi ja ystävät kiiruhtivat kuumailmapallokentälle. Siellä täytettiin juuri yhtä hienon näköistä puna-keltaista palloa. ”Mahtuuko vielä kyytiin?” Kalevi kysyi pallon vieressä seisovalta mieheltä. ”Mahtuu toki”, mies vastasi ystävällisesti hymyillen. ”Kavutkaa kyytiin vaan.”

Ja niin Kalevi ystävineen astui kuumailmapallon koriin.

Pian kuumailmapallo oli täytetty ja köydet irrotettu. Pallo alkoi kohota kohti korkeuksia. Aluksi kuumailmapallon kori tuntui Kalevista hieman turvattomalta alustalta, mutta kun ystävällinen mies kertoi matkanteon olevan täysin turvallista, ei Kalevia enää jännittänyt.

Maisemat olivat hienot heidän lentäessään järvien, metsien ja peltojen ylitse. Siellä täällä näkyi kyliä ja kaupunkeja. Niiden välillä mutkitteli teitä, joita pitkin autot liikkuivat mustina pisteinä. Välillä Kalevi ystävineen nautti herkullisia eväitä, jotka he kotoa lähtiessään olivat pakanneet reppuihinsa. Ystävällinen mies muistutti heitä, että mitään ei saanut missään tapauksessa tiputtaa alas taivaalla olevasta kuumailmapallosta. Alhaalla maan pinnalla olevilla ei olisi hauskaa, jos heidän päälleen yhtäkkiä tippuisi eväsleipiä.

Kun ystävällinen mies sitten ilmoitti, että kohta laskeuduttaisiin, Kalevi ystävineen harmistui. He olisivat viihtyneet kuumailmapallolennolla kauemminkin. Niinpä he lupasivatkin ystävälliselle miehelle tulevansa pian uudelleen, mutta nyt oli jo korkea aika kiiruhtaa kotiin nukkumaan.