Katri oli pienestä tytöstä
pitäen tykännyt kutomisesta. Koulussa hän oli ollut aina luokan paras kutoja ja
häntä pyydettiin kutomaan kaikenlaista. Joku pyysi Katrilta villasukkia, toinen
kaulahuivia ja kolmas villapaitaa. Ja Katri kutoi. Hän kutoi ja kutoi. Kutoi
aina vaan.
Katrin kutoessa vuodesta
toiseen, hänen hiuksensa kasvoivat kuin huomaamatta. Hän ei olisi millään
raaskinut leikata niitä, vaikka hiukset olivat jo niin pitkät että häiritsivät
kutomista. Langat ja hiukset sekoittuivat Katrin kutoessa ja menivät pahasti
solmuun. Katrilla kului pitkä aika ennen kuin hän sai selvitettyä langat ja
hiukset irti toisistaan. Kun Katri lopulta sai sotkun selvitettyä, oli hänen
leikattava hiuksensa lyhyiksi. Muuten hän ei olisi enää saattanut jatkaa
kutomistaan.
Katri ei kuitenkaan hennonut
heittää pois pitkiä hiuksiaan, vaan ripusti ne roikkumaan seinälleen. Ne
roikkuivat siinä pitkään, yli vuoden ajan. Eräänä päivänä Katri sai kuitenkin
ajatuksen: mitäpä jos hän yrittäisi kutoa hiuksistaan jotakin! Katri tarttui
tuumasta toimeen ja pian hänen olikin onnistunut kutoa hiuksistaan käsilaukku.
Kaikki Katrin ystävät pitivät
laukkua hienona ja tahtoivat itselleen välttämättä samanlaiset. Ja kun Katri
oli saanut ne valmiiksi, hänen ovensa taakse tuli aina vain lisää ihmisiä,
jotka halusivat lisää samanlaisia käsilaukkuja. Tällä tavalla Katrista siis
tuli kutrinkutoja. Hiuksia hän sai läheiseltä kampaajalta sekä ihmisiltä, jotka
toivat niitä hänelle halutessaan omista hiuksistaan kudottuja juttuja. Ja niin
Katri kutoi onnellisena elämänsä loppuun asti.
Kami tänää luet tän
VastaaPoista-Publi|Dessu <3